Ensinnäkin haluan jakaa ilouutisen surullisen valituksen siitä miten olen jälleen tuonut kotiini savikippoja:

ain't they pretty

Nämä ovat taasen koulua varten valmistettuja- thus, lasitus ei ole omaa jälkeäni.

Miksi sanoin että toin "taas" savikippoja kotiini? Avaan täten Lurkkiksen henkilöhistoriaa hieman.

Harrastin aikanani- tai no, vähän aikaakin sitten - keramiikkaa. Osallistuin siis niin kutsuttuun savipajaan nuorille. Tai kenties aloitin väärästä ajankohdasta. Palaan ajassa vieläkin taaksepäin. Kaikkihan tietävät miten lapset kuskataan johonkin harrastukseen, yleensä mokoma on urheilua (kuten jääkiekkoa), musiikkia (pianonsoittotunteja) tahi sitten jotain seurakunnallista kerhoilua.

Noh, minä en ollut mitään näistä. Urheilussa paikkakunnalla ei ollut lähellä mitään "tytöille", jos nyt näin asia ilmaistaan. Kauemmaksi taas ei heitä minua huvittanut kuskata- poikkeuksena ratsastus jota siskoni harrastaa edelleen. Olen kuitenkin allergikko, joten tuonkin voi viivata yli. Vanhempani eivät ole musikaalisia ja uskontokaan ei sinänsä vaikuta kiinnostavan- ja minun kohdallani se riippui oikeastaan heistä, itselläni ei ollut mielipiteitä ennen yläastetta.

Mutta kyllä sitä nyt jotain pitää olla. Ai kappas, sehän pitää piirtämisestä. No mitenkäs nämä kuvisleirit kesäisin ja tällaiset kurssit? Sinne siis. Aloitin siis oikeastaan yleisesti kuvaamataidosta, siirryin siitä hiljalleen keramiikkaan osallistumalla kansalaisopiston vuoden kestävälle alkeiskurssille (jonne myös äitini tuli). Sitten oli muutamia leirejä, jotkut päiväleirejä ja osa jotain muuta.

Tuo kansalaisopiston kurssi oli kattava- muistan että siellä käytiin KAIKKI peruskeramiikkataidot läpi mihin myöhemminkin törmäsin, dreijausta lukuunottamatta. (Voi kuitenkin olla, että aikuiset kokeilivat sitäkin, mokoma vaatii vähän hermoja ja taitoa, joten joku noin kymmenkesäinen kakara olisi vain polttanut päreensä.) Noh, se pahus oli kuitenkin aikas kallis. Kurssihinnan lisäksi myös käytetty savi piti maksaa erikseen, hups~

Ratkaisu oli seuraavaksi vuodeksi alkava nuorisotoimen järjestämä savipaja. Minut siis heitettiin sinne.

Noh...

Olin siellä kokonaiset viisi vuotta, ellen aivan väärin muista. Huvittavaa, koska se oli alkuun ala-asteelaisille suunnattu ryhmä, ja minä siirryin välissä yläasteelle. Ilmeisesti yläasteelaisille kokeiltiin järjestää omaa ryhmäänsä, mutta sen koko porukka sai aikaan vain yhden tuhkakupin ja häipyi sitten.

Lopetin vasta kun siirryin lukioon, eli -08.

Varastoon on jäänyt enemmän kuin tarpeeksi pikkukuppeja ja -tavaraa.

Ja se siitä.

 

Olen muuten tehnyt näin muitakin taiteellisia kokeiluja tässä viime aikoina:

pisterasteri

Eli juu. Vesiväreistä rasterikokeiluihin. Sormeni ovat edelleen mustassa vesivärissä, bah.

 

Ja näin niinkuin täysin asiaan ei-liittyen-

kippu

Lähden kesällä kavereiden kanssa käymään Lontoossa. Tuo Hyvää Matkaa-kuori sisältää lentoliput- hostellilappu on rekvisiittaa. Tai ei oikeastaan, vaan joudumme kyllä paluumatkalla Hesassakin yöpymään. Ah, enää neljä kuukautta <3

 

(Huonolaatuiset kuvat a'la me and my DS)