Tai siis, voi olla liikaa. Edellinen postaus miltei kaataa koneeni, joten ehkä on hyväkin että tulee näin vielä hajautettuna Lepan piirtämä dentistomäni Desusta näin niinkuin jälkikäteen. (Kun nyt olen luvan kysynyt jeh.)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Koska tämä olisi muuten hyvin tynkä merkintä, saatte turhaa tietoa hienosta kasvista.

Pyöreälehtikihokki (Drosera Rotundifolia)

On se pikkuinen Suomestakin löydettävä lihansyöjäkasvi. Noin 10-20 senttiä korkea kasvi erottuu hyvin, sillä sen ruusukkeena kasvavissa lehdissä on kirkkaanpunaisia ja silmiinpistäviä karvoja, joissa on pieniä kirkkaasti hohtavia pisaroita. Ötökät tulevat ihastelemaan sokerisia pisaroita, ja jäävät tietysti tahmeisiin pisaroihin kiinni. Toisin kuin sarjakuvien louskuleukaiset sukulaiset, pyöreälehtikihokki syö saaliinsa simppelisti käärimällä lehtensä rullalle. Pyöreälehtikihokilla on pienet, valkoiset kukat, jotka kukkivat kesä-heinäkuussa. Siis milteinpä nyt. Tosin kukka avaa niistä miltei vain yhden per päivä, ja senkin useimmiten vain keskipäivän aikaan.

Kihokki kasvaa tietysti suolla, jolloin ötököiden napsimiselle on selkeä ravintotaloudellinen peruste. Wikipedia väittää kasvin viihtyvän parhaiten räme- ja nevasoilla, eikä minulla ole varsinaisesti asiaan nokan koputtamista.

Kihokkia on käytetty myös lääkekasvina, esim. yskään ja silmävaivoihin. Tosin niillä on myös poistettu syyliä ja känsiä.  Alkemistien on väitetty yrittävän käyttää kihokkia kullan valmistuksessa, mutta sehän ei ole kovinkaan ihmeellistä. (Jopa pihoissa kasvavat poimulehdet ovat saaneet heimonimensä alkemisteilta.) Myös tavallinen kansa on pitänyt kihokkia taikayrttinä.

Kun vastalypsettyä maitoa siivilöidään kihokin läpi, tulee maidosta viilimäisen venyvää ja säikeistä. Niin saadaan ns. sahomaitoa, joka kestää pitkät ajat happanematta ja muuttaa siihen lisätyn maidon samankaltaiseksi. Kihokilla on myös värjätty lankoja punaiseksi.

Pyöreälehtikihokki ei ole Suomen ainoa lihansyöjäkasvi. Itse asiassa, pyöreälehtikihokin voi helposti sekoittaa sen lähisukulaisiin, pitkälehtikihokkiin (Drosera Anglica) ja pikkukihokkiin (Drosera Intermedia). Jotka eroavat pyöreälehtikihokista täysin nimiensä mukaisesti; pitkälehtikihokin lehdet ovat pyöreälehtikihokkiin verrattuna kapeammat ja puikulamaisemmat, pikkukihokki on vain kooltaan yksinkertaisesti pienempi.

 

(......Miten niin kompensoin tuolla sitä etten ole päässyt oikeasti näkemään mokomaa kasvia? .....Kyllä minä.... Pidän... Suopursuistakin...... ja silleen..... *snifsnif*)